Kuutamo-tarina; Osa II

H.G. Wellsin novelli miehestä, joka saa uuden puvun äidiltään.

Edistynyt

Lue ja kuuntele tämä tarina Beelinguappissa!

Yksikään nappi ei ollut tahraantunut, ei lankaakaan ollut haalistunut tämän rakkaan pukunsa päällä; Hän oli tarpeeksi iloinen itkemisestä, kun hän laittoi sen äänekkäällä kiireellä. Ja sitten hän meni pehmeänä ja nopeasti ikkunan luo ja katsoi puutarhaan. Hän seisoi siellä minuutin, loisti kuunvalossa napit tuikkuen kuin tähdet. Ennen kuin hän nousi kynnykselle ja kiipesi alas alla olevalle puutarhapolulle. Hän yritti tehdä niin vähän kahinaa kuin pystyi. Hän seisoi äitinsä talon edessä. Se oli valkoinen ja melkein yhtä selkeä kuin päivällä. Siinä oli kaikki ikkunaverhot, paitsi oma, kiinni kuin silmä, joka nukkuu. Puut heittävät seinälle vielä varjoja kuin monimutkaisia mustia pitsiä.